Aika jännää. Puoli vuotta sitten vielä pidin bloggausta negatiivisenä asiana, ja olin varma, etten koskaan tule kirjoittamaan blogia. Että blogi on vain huomionkipeiden teinityttöjen juttu. Olenko sitten huomionkipeä teinityttö, mutta miksi mieleni muuttui ja istun tässä kirjoittamassa blogia ? Ehkäpä asiaa lieventää se, että nobody knows who we are.
Tästä se lähtee, ensimmäinen blogitekstini koskaan !
Without you, today's emotions would be the scurf of yesterday's. Katsoin tänään Amélien. Olen nähnyt elokuvan viimeksi monta vuotta sitten, enkä muistanut siitä paljoakaan. Nyt muistan siitä paljon. Rakastan, kun elokuvan tärkeimpiä henkilöitä kuvataan ensin ja kerrotaan pieniä asioita, mistä he pitävät ja eivät pidä. Mitä minusta kerroittaisiin, jos olisin hahmo Améliessa?
"Hän nauttii uuden hammastahnatuubin avaamisesta. Siitä kun ulkona on rankkasade, ja voi maata sängyssä kuuntelemassa sitä pimeässä. Hän nauttii läheisten ihmisten naurusta. Siitä, kun joku sanoo hänen nimensä, se saa hänet tuntemaan, että hän on olemassa. Hän ei pidä siitä, kun hiukset ovat sähköiset. Siitä, kun märkä ruoho tarttuu aamulla paljaisiin jalkapohjiin.
Hän ei pidä nahkeista omenoista."
Muistan myös kohtauksen, jossa Amélie kostaa naapurilleen. Amélie istuu katolla ja kuuntelee radiosta selostusta jalkapallopelistä, jota naapuri katsoo kotonansa. Aina kun maali on tulossa, Amélie vetää television lähettimen piuhan irti. Naapuri repii hiuksiansa kotona, televisiosta tulee lumisadetta aina, kun maali olisi tulossa.
Elokuvan lopussa samaistuin vahvasti kauppiaan apupoikaan Lucieniin. Häntä sätitään monesti saamattomaksi ja laiskaksi, vaikka hä yrittää kovasti. Lucien on herkkä ja selvästi pohtii paljon asioita. Joskus hän saattaa innostua lapsellisista asioista, vähän liikaakin muiden mielestä. Hän ei kestä sitä, kuinka joku huutaa hänelle, vaan pakenee paikalta ja sulkeutuu kuoreensa.
Jokaisen tulisi nähdä Amélie edes kerran. Elokuva on pirteä ja antaa toivoa. Siinä on paljon elämänfilosofiaa, jota rakastan, kuten Amélie refuses to get upset for a guy who'll eat borscht all his life in a hat like a tea cozy tai A woman without love wilts like a flower without sun tai The fool looks at the finger that points up the sky.
On parempi auttaa ihmisiä, kuin puutarhatonttuja!
Tästä se lähtee, ensimmäinen blogitekstini koskaan !
Without you, today's emotions would be the scurf of yesterday's. Katsoin tänään Amélien. Olen nähnyt elokuvan viimeksi monta vuotta sitten, enkä muistanut siitä paljoakaan. Nyt muistan siitä paljon. Rakastan, kun elokuvan tärkeimpiä henkilöitä kuvataan ensin ja kerrotaan pieniä asioita, mistä he pitävät ja eivät pidä. Mitä minusta kerroittaisiin, jos olisin hahmo Améliessa?
"Hän nauttii uuden hammastahnatuubin avaamisesta. Siitä kun ulkona on rankkasade, ja voi maata sängyssä kuuntelemassa sitä pimeässä. Hän nauttii läheisten ihmisten naurusta. Siitä, kun joku sanoo hänen nimensä, se saa hänet tuntemaan, että hän on olemassa. Hän ei pidä siitä, kun hiukset ovat sähköiset. Siitä, kun märkä ruoho tarttuu aamulla paljaisiin jalkapohjiin.
Hän ei pidä nahkeista omenoista."Muistan myös kohtauksen, jossa Amélie kostaa naapurilleen. Amélie istuu katolla ja kuuntelee radiosta selostusta jalkapallopelistä, jota naapuri katsoo kotonansa. Aina kun maali on tulossa, Amélie vetää television lähettimen piuhan irti. Naapuri repii hiuksiansa kotona, televisiosta tulee lumisadetta aina, kun maali olisi tulossa.
Elokuvan lopussa samaistuin vahvasti kauppiaan apupoikaan Lucieniin. Häntä sätitään monesti saamattomaksi ja laiskaksi, vaikka hä yrittää kovasti. Lucien on herkkä ja selvästi pohtii paljon asioita. Joskus hän saattaa innostua lapsellisista asioista, vähän liikaakin muiden mielestä. Hän ei kestä sitä, kuinka joku huutaa hänelle, vaan pakenee paikalta ja sulkeutuu kuoreensa.
Jokaisen tulisi nähdä Amélie edes kerran. Elokuva on pirteä ja antaa toivoa. Siinä on paljon elämänfilosofiaa, jota rakastan, kuten Amélie refuses to get upset for a guy who'll eat borscht all his life in a hat like a tea cozy tai A woman without love wilts like a flower without sun tai The fool looks at the finger that points up the sky.
On parempi auttaa ihmisiä, kuin puutarhatonttuja!
Lucy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä =)